Taustaa
NITOBE Inazô
Inazô Nitobe on syntynyt Moriokossa, Japanissa, vuonna 1862 perheensä kolmantena poikana. Hänen setänsä Tokitoshi Ohta adoptoi pojan seitsemänvuotiaana ja hän muutti Tokioon. Suoritettuaan loppututkinnon Sapporon Maatalouskoulussa, hän jatkoi opintojaan USA:ssa ja Saksassa ja palattuaan Japaniin hänellä oli erilaisia koulutukseen liittyviä työpaikkoja. Mm. hän oli Tokion ja Kioton yliopistojen professorina ja opetti monia tulevia japanilaisen yhteiskunnan johtajia. Vuonna 1911 hän opetti kuudessa yliopistossa Yhdysvalloissa Japanin ensimmäisenä vaihto-ohjelman professorina. Japanissa hän taisteli korvatakseen naisten koulutuksen myöhäistä aloittamista ja uhrasi paljon energiaa Tokion Naisten Yliopiston perustamiseksi tullen sen ensimmäiseksi johtajaksi vuonna 1918.
Hän oli mukana Kansainliiton perustamisessa vuonna 1920 ja jäi Geneveen sen apulaispääsihteeriksi vuoteen 1926. Tohtori Nitobe Inazô sai tehtäväkseen laatia raportin esperantosta ja kielellisistä kysymyksistä Kansainliitossa ja elokuussa 1921 hän osallistui esperanton maailmankongressiin Prahassa. Hänen raporttinsa Kansainliiton yleiskokoukselle oli ensimmäinen hallitustenvälisen järjestön arvostetun edustajan tekemä objektiivinen raportti esperantosta. Vaikka Kansainliitto ei hyväksynyt hänen suosituksiaan, hallitustenvälisten järjestöjen samoin kuin kansainvälisten muiden järjestöjen täytyy edelleen vastata täsmälleen samoihin kysymyksiin kuin tri Nitobe toi esiin aikanaan.
Raportti koostuu kolmesta osasta:
- Kansainliiton raportin Ensimmäinen osa kirjaa henkilökohtaisia vaikutelmia esperanton 13. maailmankongressista. Kongressissa oli 2557 osanottajaa 36:sta maasta ja heitä kuvaillaan "vakavan älykkäiksi kansalaisiksi", idealisteiksi ja individualisteiksi. Esperanto silmin nähden toimi tyydyttävästi laajasti eri tarkoituksissa.
- Toinen osa luonnostelee esperantoliikkeen kehitystä ja tilaa vuonna 1921. Esperanton suhteellisen menestyksen verrattuna moniin muihin kieliprojekteihin ajateltiin johtuvan kielen oppimisen helppoudesta ja sen liittämisestä "kaikkien kansojen veljeyden ja oikeudenmukaisuuden ajatukseen". Esperanton ja Idon suhteellisten ansioiden arvioiminen on vaikeaa, mutta edellinen on selvästi voittanut kun on kyse kielen harrastajien hankinnasta.
- Kolmas osa harkitsee kieliongelmien laajempia ulottuvuuksia suhteessa Kansainliittoon. Ranskan ja englannin yksinomainen käyttö Liitossa "asettaa painavan taakan joillekin kansoille ja johtaa siksi kysymykseen oikeudenmukaisuudesta." Jatkossa kansallisten kielten runsastuessa kauppa, tiede ja työväki yhä kiireellisemmin vaatii yhteistä kieltä. Vaikka näyttää siltä, että tähän ongelmaan ei ole yhtään täydellistä ratkaisua, monien mielestä paras vaihtoehto olisi puolueeton kansainvälinen kieli, esperanton tapaan. Liiton pitäisi Nitoben mukaan tutkia tätä mahdollisuutta perusteellisemmin ja yksityiskohtaisemmin, ottaen huomioon kysymyksen kannattaako sellaista kieltä tukea virallisesti.
Inazô Nitobe työskenteli myös Tyynenmeren suhteiden instituutin Japanin pääjohtajana ja omisti elämänsä rauhalle. Hän kuoli vuonna 1933 osallistuessaan Tyynenmeren konferenssiin Kanadassa. Kunnioittaen Nitoben ansioita maalleen, Japani julkaisi hänen kuvansa viidentuhannen jenin setelissä vuonna 1984.
Monille Nitobe on kuitenkin tunnetuin englanniksi kirjoitetun kirjan Bushidoo - Soul of Japan tekijänä.
Lähteitä: Nitobe Memorial Museum, "Al lingva demokratio" (Kielelliseen demokratiaan)