Kielellisiä kysymyksiä
Usein kysyttyjä - Mitä tarkoittaa kielisuunnittelu?
Kielisuunnittelu on tietoista pyrkimystä muuttaa kieltä tai sen toimintoja yhteiskunnassa. On olemassa kolmenlaista kielisuunnittelua:
Rakenteen suunnittelu: Muuttaa kielen rakennetta. Esimerkiksi etnisiin kieliin voi kieli-instituutti tuoda uusia ilmauksia (tai virallistaa sanoja, jotka ovat tulleet kieleen jokin aika sitten). Kieliopin, sanakirjojen ja oikeinkirjoituksen luominen - sekä oikeinkirjoitusuudistusten tuominen on osa kielen normittamista (=kielellisen normin asettaminen tai jo olemassa olevan normin muuttaminen). Kielenhuolto kuuluu myös korpus-suunnitteluun.
Etnisten kielten ja etnisten kielten pohjalta rakennettujen suunnitelmakielten välillä ei ole kuilua rakenteen suunnittelun suhteen, vain mittakaavaero. Kirjoitetut etniset kielet ovat normittuneet rakennesuunnittelun avulla. Etniset kielet eivät muutu ainoastaan omaehtoisen kehityksen mukaan vaan myös rakennesuunnittelun kautta. Kun suunnitelmakieltä luodaan rakennesuunnittelulla se tapahtuu enemmän tai vähemmän nollasta aina kielelliseen järjestelmään saakka. Mutta kun suunnitelmakieli on saanut vakaan rakenteen ja sitä on käytetty jonkin aikaa, muutokset tapahtuvat lähes kuten etnisessä kielessä eli omaehtoisesti ja suunnitellusti. Esperanto on tällainen kieli.
Asemallinen suunnittelu: Poliittisia tapoja muuttaa kielen asemaa tietyssä yhteiskunnassa. Virallisen tai kansallisen kielen tekeminen jostain kielestä tai murteesta on asemallista suunnittelua, samoin kuin virallisen vähemmistökielen aseman antaminen tietylle kielelle. Kirjoitusjärjestelmät ovat usein seurausta asemallisesta suunnittelusta, koska kirjoitusjärjestelmä perustuu usein virallisesti valittuun murteeseen.
Opetuksen suunnittelu: Vaikuttaminen opetukseen, kielten opiskeluun sekä kielten opiskelijoiden määrään. Päättäminen mitä kieliä opetetaan tietyssä opetusjärjestelmässä on kielisuunnittelua, samoin kuin resurssien osoittaminen tiettyjen kielten kieltenopettajien koulutukseen. Näitä päätöksiä tekevät usein kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset. Kansalliset kieli-instituutit kuten British Council ja Goethe-Instituutti toimivat myös aktiivisesti kieltensuunnittelussa, pyrkien kasvattamaan omien kieltensä ulkomaisten opiskelijoiden lukumäärää. Myös yksityiset järjestöt, kuten Universala Esperanto-Asocio, toimivat kielisuunnittelun parissa.
Siten kielellistä suunnittelua voivat tehdä viranomaiset, etniset, uskonnolliset tai ammatilliset ryhmät, yksityiset järjestöt ja yksilöt.
On tärkeää huomata, että kielellinen demokratia riippuu kahdesta asiasta: a) kielisuunnittelusta, erityisesti asemallisesta suunnittelusta ja opetuksen suunnittelusta, b) kielellistä suunnittelua tulee käyttää edistämään kielellistä demokratiaa.